keskiviikkona, elokuuta 11
Community Learning Resource - Webquests
Webquest: Tätähän oli aivan pakko kokeilla!!! Aikuisten yhteisökasvatusprojektin tuottama uskomaton eLearning Toolkit. Tälläpä teen UE1-kurssin tutkivan oppimisen osuuden Raamatun vaikutushistoriasta. Mutta ensin laitan opo-kurssille erään verkkotehtävän, jonka tuloksia voimme sitten hyödyntää verkko-opoprojektissa. Kiitoksia webmaailman Linuksit ;)
Verkko-opeksi oppiminen
Olin tänään työpäivän Opit-rehtori-infossa. Oma roolini oli kertoa opettajan kokemuksia. Opit on siis WSOY:n tuottama sähköisen oppimisen palvelukokonaisuus, johon kuuluu sekä oppimisympäristö, sähköistä oppimateriaalia että tekninen tuki ja koulutus yms. palvelut. Olen opettanut Opit-ympäristössä syksystä 2002 alkaen ja ollut sisällöntuottaja 2003 alkaen.
Sanoin, että opettaja oppii hallitsemaan verkkovälinettä sisällöntuotannon kautta, että ne ovat kuin saman langan säikeitä. Toki voi viedä oppilaat atk-luokkaan ja antaa linkin: tehkää tämä harjoitus/tehtävä. Eli valmiisiin sisältöihin pääsee käsiksi ilman kovin suurta välinehallintaa. Mutta en kykene kuvittelemaan verkko-opettajaksi oppimista ilman, että opettaa verkossa. Voiko teoriassa oppia ajamaan polkupyörää?
Siihen kommentoitiin, että näin sanoo monta vuotta kokenut...
Totta, mutta. Aloitin opehommat 2001. En osannut silloin tehdä verkossa muuta kuin surffata ja lukea sähköpostin. Dossista siirryin Windowsiin 1999 (aloitin atk-ajan 1992). Ennen vuotta 1999 en osanut edes sähköpostia lukea. Menin kurssille. Kokeilin. Luin. Kokeilin. Varmasti ekat oppilaani 2001 nauroivat parranhaiveniinsa, kun sanoin, että sitten toivon saavani tätä opetusta verkkoon. Hyvä että sain kalvoja aikaan, kun nollasta aloitin. Omat verkkokokemukseni opiskelussakin olivat tyssänneet AINA lopettamiseen. Kuusi lupaavaa alkua, mutta että oli yksinäistä, tylsää, hankalaa ja ankeaa...
En ollut vakinainen opettaja enkä saanut työnantajan kautta koulutusta. Kokeilin itsekseni. Ekat sivut olivat aika himmeitä... Muistan, kun Koskelan Niko kommentoi, että visuaalinen ilme voisi olla vähän innostavampi. Wordilla tehty. (Koodinikkarit tietävät, miltä hytml näyttää...). Tallessa edelleen kotisivujen arkkeologisina aarteina.
Sitten jääräpääkorpela (meijjän sukupiirre) seuraavana lukuvuonna opiskeli sekä virtuaaliyliopistossa tvt 15 ov että Mediakasvatuskeskuksessa mediakasvatusta 15 ov, lähinnä etänä sekin. Ja tee-se-itse-menetelmää.
Mammani sanoi aikoinaan (v. 1969), että sitä oppii, mitä haluaa. Hän opetteli kutomaan damastia, siis moniniitistä pöytäliinakangasta, mikä olisi hyvää aivotoiminnan harjoitusta kelle vain. Hän opetteli myös hyöty- ja koristekasvien kasvattamista. 1920-luvulla. Oppiminen ei ole myöskään iästä kiinni (ulkomuisti on ainut, joka heikkenee iän myötä... ja sitten yli 70-v hidastuu muukin oppiminen: siis hi-das-tuu). Minä en osaa verkkojuttuja siksi, että olen nuori, koska en ole (vm 62). Vaan siksi, että olen kokeillut, erehtynyt, kulkenut harhaan, epäonnistunut, löytänyt, oivaltanut, soveltanut, tuskaillut.
Ja se virtuaaliyliopiston 15 ov oli hyvä. Vaikka sisälsi paljon tuskaa ja kostruktivismin suohon eksymistä. Joka sekin on sitten ihan oma lukunsa.
Luulen, että maisema- ja kuva/väriajattelulla on jotain tekemistä sen kanssa, että opin lähes kaikki verkkojutut yhdellä tekemällä. Mutta muuten, ei verkko-opeksi oppimisessa ole muuta taikaa ja vitsiä kuin, että siihen oppii opettamalla verkossa. Pitää olla ideaa ja pedagoginen merkitys sillä, mitä verkossa tehdään. Sitä voi kuvitella vaikka reikien poraamiseksi luokkahuoneen sisäseinään. Uutta tilaa. Väkisin ja pakosta ei kenenkään pitäisi verkkoon joutua. Maailmassa tulee sallia edelleen myös vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää. Mutta onhan verkossa välillä niin niin hauskaa. Ja se, että täältä maan korvesta voi toimittaa asioitaan ilman bensalaskuja ja ajankulua. Kätevää.
Sanoin, että opettaja oppii hallitsemaan verkkovälinettä sisällöntuotannon kautta, että ne ovat kuin saman langan säikeitä. Toki voi viedä oppilaat atk-luokkaan ja antaa linkin: tehkää tämä harjoitus/tehtävä. Eli valmiisiin sisältöihin pääsee käsiksi ilman kovin suurta välinehallintaa. Mutta en kykene kuvittelemaan verkko-opettajaksi oppimista ilman, että opettaa verkossa. Voiko teoriassa oppia ajamaan polkupyörää?
Siihen kommentoitiin, että näin sanoo monta vuotta kokenut...
Totta, mutta. Aloitin opehommat 2001. En osannut silloin tehdä verkossa muuta kuin surffata ja lukea sähköpostin. Dossista siirryin Windowsiin 1999 (aloitin atk-ajan 1992). Ennen vuotta 1999 en osanut edes sähköpostia lukea. Menin kurssille. Kokeilin. Luin. Kokeilin. Varmasti ekat oppilaani 2001 nauroivat parranhaiveniinsa, kun sanoin, että sitten toivon saavani tätä opetusta verkkoon. Hyvä että sain kalvoja aikaan, kun nollasta aloitin. Omat verkkokokemukseni opiskelussakin olivat tyssänneet AINA lopettamiseen. Kuusi lupaavaa alkua, mutta että oli yksinäistä, tylsää, hankalaa ja ankeaa...
En ollut vakinainen opettaja enkä saanut työnantajan kautta koulutusta. Kokeilin itsekseni. Ekat sivut olivat aika himmeitä... Muistan, kun Koskelan Niko kommentoi, että visuaalinen ilme voisi olla vähän innostavampi. Wordilla tehty. (Koodinikkarit tietävät, miltä hytml näyttää...). Tallessa edelleen kotisivujen arkkeologisina aarteina.
Sitten jääräpääkorpela (meijjän sukupiirre) seuraavana lukuvuonna opiskeli sekä virtuaaliyliopistossa tvt 15 ov että Mediakasvatuskeskuksessa mediakasvatusta 15 ov, lähinnä etänä sekin. Ja tee-se-itse-menetelmää.
Mammani sanoi aikoinaan (v. 1969), että sitä oppii, mitä haluaa. Hän opetteli kutomaan damastia, siis moniniitistä pöytäliinakangasta, mikä olisi hyvää aivotoiminnan harjoitusta kelle vain. Hän opetteli myös hyöty- ja koristekasvien kasvattamista. 1920-luvulla. Oppiminen ei ole myöskään iästä kiinni (ulkomuisti on ainut, joka heikkenee iän myötä... ja sitten yli 70-v hidastuu muukin oppiminen: siis hi-das-tuu). Minä en osaa verkkojuttuja siksi, että olen nuori, koska en ole (vm 62). Vaan siksi, että olen kokeillut, erehtynyt, kulkenut harhaan, epäonnistunut, löytänyt, oivaltanut, soveltanut, tuskaillut.
Ja se virtuaaliyliopiston 15 ov oli hyvä. Vaikka sisälsi paljon tuskaa ja kostruktivismin suohon eksymistä. Joka sekin on sitten ihan oma lukunsa.
Luulen, että maisema- ja kuva/väriajattelulla on jotain tekemistä sen kanssa, että opin lähes kaikki verkkojutut yhdellä tekemällä. Mutta muuten, ei verkko-opeksi oppimisessa ole muuta taikaa ja vitsiä kuin, että siihen oppii opettamalla verkossa. Pitää olla ideaa ja pedagoginen merkitys sillä, mitä verkossa tehdään. Sitä voi kuvitella vaikka reikien poraamiseksi luokkahuoneen sisäseinään. Uutta tilaa. Väkisin ja pakosta ei kenenkään pitäisi verkkoon joutua. Maailmassa tulee sallia edelleen myös vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää. Mutta onhan verkossa välillä niin niin hauskaa. Ja se, että täältä maan korvesta voi toimittaa asioitaan ilman bensalaskuja ja ajankulua. Kätevää.
Sisällön jäsentäminen haasteena
Ajelin juuri kotiin töistä (oikeasti vielä laskeutumisaikaa jäljellä pari viikkoa). Autossa on melkein yhtä hyvä miettiä kuin järvellä tai mökillä merenrantasilokalliolla. Edellisen päiväkirjamerkinnän lopussa valittelin, että voi äiti, mikä tuska opettaa etäläisille lukion kolmen kurssin sisältöjä yhdellä kurssilla. Jäi sanomatta, että se autuus on vielä edessä tänä syksynä. Vanha ops voimassa. Pedagoginen haaste ettei menisi silpuksi ja behaviorismiksi.
Maalaismaiseman vieriessä ohi ikkunoiden kehittelin ratkaisua. Viikonloppuna luin Yrjö Engeströmin klassikon: Perustietoa opetuksesta 8 vuoden tauon jälkeen. Suosittelen. Vankka perustus oppimisen psykologiassa (kognitiivisen psy.). Toinen vankka perusteos oppimisen psykologiaan kotimaan kielellä on Hakkarainen&Lonka&Lipponen: Tutkiva oppiminen (uusi painos tänä v.). Otin siis oppimisen näkökulmaa. Miten tämän kurssin voi oppia; varsinkin "voi äiti!" sisältöisenä. Millaisia ajattelun apuvälineitä? Millaista aivotyöskentelyä? Liika sisältö johtaa herkästi pinnallisiin menetelmiin.
Keksin ajomatkan aikana pari juonta. Sidon kirkkohistorian UE1:een niin, että tutkimme kristillisen kirkon kehitystä Raamatun kautta (Raamattu UE1:n sisältö) eli Raamatun vaikutushistoria: VT luo pohjan: Israel: valittu kansa; messiasodotus > alkuseurakunta (Jeesus-liikkeestä lähetystyöhän ja itsenäisiin seurakuntiin): miksi tekstejä syntyi, tekstien/kirjeiden rooli alkuseurakunnan kehittymisessä: teologian synty (harhaopit mm. gnostilaisuus vs. oikea oppi > tekstikritiikki); apologeetat > kirkolliskokoukset ja UT:n kaanon: Raamattu auktoriteettina (jopa vallan välikappaleena: Rooman Paavin asema); idän ja lännen kirkkojen oppiriidat ja ero > Raamattu keskiajan maailmassa: latinan kieli, skolastiikka, kenen maa sen uskonto; Raamattu ja ristiretket > uskonpuhdistus: kansankielinen Raamattu; moderni raamatuntutkimus (hermeneutiikka: tulkinta kontekstiin,myös kulttuurihistorialliseen); yksilön uskonvalinta > renessanssi ja valistus: ad fonds(raamatunkäännösten ongelmat) > uuden ajan haaste fundamentalistiselle raamattunäkemykselle > vapautuksen teologia ja Raamattu; eksistentialistinen ja feministinen raamatuntuntulkinta > Suomen ev.lut. kirkko + herätysliikkeet + yhdistykset yms. eriseuraiset: raamatuntulkinnan erot > ekumenia: yksi Raamattu + yksi kirkko/läheinen yhteistyö Uskontotieteen peruskäsitteillä taas saa luotua vallan hyvän tulkintakehyksen raamatunluentaan eri aikoina eri kulttuureissa: maailmankuvat, uskomukset, kulttuurit.
Ja etiikan sidon sekä uskontotieteeseen että eksegetiikkaan kultaisen säännön ja rakkauden kaksoin(kolmois)käskyn näkökulmalla.
Jätän edelleen hautumaan didaktiset ratkaisut. Raamatun vaikutushistoriasta saa ihan selkeästi hyvän tutkivan oppimisen projektin. Etiikasta taas voisi laatia henkilökohtaisen, pohtivan ajattelupähkinän. Siihen sopisi dialogi hyvin, mutta meillä on todella niukasti aikaa... joo, laitan dialogin vapaaehtoiseksi plus-jutuksi.
Olen koko 3-vuotisen opettajaurani ajan harrastanut plustehtäviä. Siis sitä, että opiskelijat saavat aina halutessaan tehdä vapaaehtoisesti ylimääräisiä tehtäviä. Ja aina löytyy halua. Yritän antaa laajemman tilaisuuden opiskella asiaa ja mahdollisimman monimuotoisilla tavoilla, vaikka piirtämällä, kirjoittamalla runoja tai valokuvaamalla. Aivan UPEITA töitä ovat tehneet. Usein myös niin, että palauttavat sähköisessä muodossa ja vastaan kommentoiden.
Kun tulin 20 vuoden taon jälkeen lukioon, olin yhdestä asiasta TOSI järkyttynyt. Siitä, miten värit edelleen puuttuvat opetuksesta. Paitsi jos opettaja itse harrastaa ja kustantaa (värikopiokoneet vasta nyt tulevat käyttöön, ei mitään askarteluvälineitä yms.). Moni synesteetikko tietää, mistä puhun ja matematiikkaa kuva-ajatellen hahmottava varmaan myös. En omana kouluaikanani käsittänyt, miksi kuvaamataitoa ja matematiikkaa ei ikinä opetettu samoilla tunneilla. No, tää on sit eri stoori...
Maalaismaiseman vieriessä ohi ikkunoiden kehittelin ratkaisua. Viikonloppuna luin Yrjö Engeströmin klassikon: Perustietoa opetuksesta 8 vuoden tauon jälkeen. Suosittelen. Vankka perustus oppimisen psykologiassa (kognitiivisen psy.). Toinen vankka perusteos oppimisen psykologiaan kotimaan kielellä on Hakkarainen&Lonka&Lipponen: Tutkiva oppiminen (uusi painos tänä v.). Otin siis oppimisen näkökulmaa. Miten tämän kurssin voi oppia; varsinkin "voi äiti!" sisältöisenä. Millaisia ajattelun apuvälineitä? Millaista aivotyöskentelyä? Liika sisältö johtaa herkästi pinnallisiin menetelmiin.
Keksin ajomatkan aikana pari juonta. Sidon kirkkohistorian UE1:een niin, että tutkimme kristillisen kirkon kehitystä Raamatun kautta (Raamattu UE1:n sisältö) eli Raamatun vaikutushistoria: VT luo pohjan: Israel: valittu kansa; messiasodotus > alkuseurakunta (Jeesus-liikkeestä lähetystyöhän ja itsenäisiin seurakuntiin): miksi tekstejä syntyi, tekstien/kirjeiden rooli alkuseurakunnan kehittymisessä: teologian synty (harhaopit mm. gnostilaisuus vs. oikea oppi > tekstikritiikki); apologeetat > kirkolliskokoukset ja UT:n kaanon: Raamattu auktoriteettina (jopa vallan välikappaleena: Rooman Paavin asema); idän ja lännen kirkkojen oppiriidat ja ero > Raamattu keskiajan maailmassa: latinan kieli, skolastiikka, kenen maa sen uskonto; Raamattu ja ristiretket > uskonpuhdistus: kansankielinen Raamattu; moderni raamatuntutkimus (hermeneutiikka: tulkinta kontekstiin,myös kulttuurihistorialliseen); yksilön uskonvalinta > renessanssi ja valistus: ad fonds(raamatunkäännösten ongelmat) > uuden ajan haaste fundamentalistiselle raamattunäkemykselle > vapautuksen teologia ja Raamattu; eksistentialistinen ja feministinen raamatuntuntulkinta > Suomen ev.lut. kirkko + herätysliikkeet + yhdistykset yms. eriseuraiset: raamatuntulkinnan erot > ekumenia: yksi Raamattu + yksi kirkko/läheinen yhteistyö Uskontotieteen peruskäsitteillä taas saa luotua vallan hyvän tulkintakehyksen raamatunluentaan eri aikoina eri kulttuureissa: maailmankuvat, uskomukset, kulttuurit.
Ja etiikan sidon sekä uskontotieteeseen että eksegetiikkaan kultaisen säännön ja rakkauden kaksoin(kolmois)käskyn näkökulmalla.
Jätän edelleen hautumaan didaktiset ratkaisut. Raamatun vaikutushistoriasta saa ihan selkeästi hyvän tutkivan oppimisen projektin. Etiikasta taas voisi laatia henkilökohtaisen, pohtivan ajattelupähkinän. Siihen sopisi dialogi hyvin, mutta meillä on todella niukasti aikaa... joo, laitan dialogin vapaaehtoiseksi plus-jutuksi.
Olen koko 3-vuotisen opettajaurani ajan harrastanut plustehtäviä. Siis sitä, että opiskelijat saavat aina halutessaan tehdä vapaaehtoisesti ylimääräisiä tehtäviä. Ja aina löytyy halua. Yritän antaa laajemman tilaisuuden opiskella asiaa ja mahdollisimman monimuotoisilla tavoilla, vaikka piirtämällä, kirjoittamalla runoja tai valokuvaamalla. Aivan UPEITA töitä ovat tehneet. Usein myös niin, että palauttavat sähköisessä muodossa ja vastaan kommentoiden.
Kun tulin 20 vuoden taon jälkeen lukioon, olin yhdestä asiasta TOSI järkyttynyt. Siitä, miten värit edelleen puuttuvat opetuksesta. Paitsi jos opettaja itse harrastaa ja kustantaa (värikopiokoneet vasta nyt tulevat käyttöön, ei mitään askarteluvälineitä yms.). Moni synesteetikko tietää, mistä puhun ja matematiikkaa kuva-ajatellen hahmottava varmaan myös. En omana kouluaikanani käsittänyt, miksi kuvaamataitoa ja matematiikkaa ei ikinä opetettu samoilla tunneilla. No, tää on sit eri stoori...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)