Verkko-opettaminen ja ajankäyttö

Tuli mieleen usein esitetty kysymys: Miten paljon aikaa menee? Opetuksen siirtäminen edes osittain verkkoon vie aikaa. Mutta ajankäyttö ei ole aina sitä, miten sen ensisijaisesti laskee. Verkkomateriaalia tehdessäni joudun suunnittelemaan enemmän, saan ohjata enemmän ja pääsen opettamaan vähemmän: huomaahan sen aikuislukion tuntimäärästä, joka on muutenkin 1/3 vähemmän kuin päivälukiossa - etälukiossa lähiopetusta 3x70 min/kurssi. Ajankäyttö menee aivan toisin.

Kerran digitaaliseen muotoon talletettu aineisto on nopeasti uudelleenmuokattavissa. Verkossa oleva materiaali on myös saatavilla kaikkialla, missä verkko on avoinna. Useamman kerran kotiin jääneet monisteet olen saanut omilta verkkosivuiltani koululla, jonne kotoani on matkaa 60 kilometriä. Eikä tarvitse käyttää aikaa vanhojen prujujen etsimiseen, kun kaikki on siististi kansioissa koneella (ja varmuuskopiona levyillä).

Minä olen aika vakavasti sitä mieltä, että jos on kovin sidottu pieniin lapsiin tai muihin tärkeisiin hoivattaviin, ei kannata kovin kunnianhimoisesti sukeltaa verkkoihin. Ja mitä vastentahtoisempaa verkko-opettaminen on, sitä hitaammin se sujuu. Jonkinlainen into pitää olla. Alussa menee varmasti rutkasti omaa vapaa-aikaa. Mutta verkkotaitoisilla opettajilla on toisaalta niin paljon kysyntää (todistaa myös Juha Kuuselan verkkopäiväkirja 29.4.2004), että kannattaa ajatella ajankäyttö ammattitaidon kasvattamisena, siis oppimisena ja pätevöitymisenä.

Ajankäyttö on myös suhteellista: yrittäjämieheni lähti aamuviideltä töihin ja palaa varmaan seuraavan vuorokauden puolella, naapurin karjatilalliset polkevat usvaa Valmetin putkeen aamusta iltaan pyhän aren, että saavat toisen säilörehusadon katon alle - jälkimmäisillä on sentään 7-päiväisen työviikon vastapainoksi 24 päivää vuosilomaa (jos ei satu lehmä poikimaan).